Hui kamala mitä kaikkea onkaan ehtinyt sattua. Eka neuvola oli viime viikolla, eikä siellä mitään muuta oikeastaan tehty kuin täyteltiin papereita ja tietoja sukujen sairauksista yms. Dopplerilla koitettiin kuulla sydänääniä, mutta ei löytynyt. Itse en asiaa kamalasti säikähtänyt, sillä neuvolassamme laitteet ovat niin vanhat, että hoitsukin sanoi sydänäänien kuulemisen olevan epätodennäköistä. 

Noh, huomenna onkin sitten sukurasitteen ansiosta sokerirasitus, testaillaan raskausdibetesta heti alkuun. Onneksi paras kaverini ehti jo lohduttaa, että hei, sittenhän siulle tulee iso vauva! Kysessä siis mies, joten kommentti ei yllätä.... :D Iltakahdeksan jälkeen ei sitten mitään popsita, vaan seuraavan kerran ravintoa saa kun pääsen kumoamaan sitä ah, niin ihanaa sokerilitkua huomisaamuna. Olen kuullut että se on todella pahan makuista, mutta neuvolatäti lohdutti: maistuu kuulemma nykyisin hiukan kokikselta. Näinköhän?

Ensi maanantaina saadaan sitten tietää jotakin tuosta masun asukista, on nimittäin ihka ensimmäinen ultra! Samalla otetaan myös joitain verikokeita ja muuta sellaista. Nyt pidetään sormet ristissä ja toivotaan että vauvalla on kaikki hyvin.... :)

Opettajat koulussa ovat suhtautuneet tosi hyvin raskauteeni, saan tunteja vapaaksi neuvoloita yms varten, kunhan vain kerron että nyt mennään! Luojan kiitos. :)

Eipä tälläiseen marraskuiseen iltapäivään taida olla muuta lisättävää, lisää kerron kun kerrottavaa ilmenee! :)